Kipinäkeskuksessa on jo pitkään pohdittu, mitä mahdollisuuksia nopeasti kehittyvä digitaalinen maailma voisi tuoda meidän asiakkaillemme – sekä pikkuisille että isommille ammattilaisillekin. Innovointituokioissa ovat vilahdelleet niin puhetta tottelevat taulustot kuin puhuvat ahmattihahmot. Kuvitelkaapa vain, kuinka mahtavaa olisi, että intopiukeana kuvakommunikointia mallittava varhaiskasvatuksen opettaja voisi vain tokaista jättitabletissa olevalle taulustolle, että ”Viepä minut aamupiiri-sivuille” sen sijaan, että otsa hiessä etsii oikeaa sivua satojen joukosta. Tai sitä lasten riemua, kun Roihusten ahmattimummo sanookin sille ruokaa syöttäessa ”Yök! Minä haluan syödä vain vaatteita!”
Nämä ajatukset mielessä minun (eli Iinan) nenäni näytti kohti Lontoon BETT-messuja tammikuun lopulla jo toista vuotta peräkkäin. Te, joille BETT ei ole tuttu, voin kertoa sen verran, että kyseessä on suuri opetusalan tapahtuma, jossa on vahva tekniikan painotus. Edutechiä siis! 🙂 Täytyy tunnustaa, että en itse ollut kaikista innostunein itse messuista vaan mahtavasta matkaseurueestani. Osallistuin nimittäin Lenovon, 3Step IT:n ja Lekolarin isännöimään ja yhteistyössä 6Aika – Tulevaisuuden älykkäät oppimisympäristöt -hankkeen kanssa järjestettyyn yhteismatkaan. Samalla tuli punottua myös hieman Kipinäkeskuksen kansainvälistymiseen liittyviä juonia. Mahtava reissu, josta alla minun henkilökohtainen Top 8!
1. Ylpeästi suomalainen. Ensimmäisen matkapäivän iltana osallistuimme Ilona IT:n järjestämään British Museum -seminaariin. Seminaarissa oli monta hyvää puhujaa ja tällä kertaa eniten sykähdytti Kirsti Lonkan esitys. Hän toi sopivasti huumorilla höystettynä esille seitsemän suomalaisen opetuksen ihmettä. Näistä haluan ensimmäisenä korostaa sitä, että Suomi on maailman ainoa maa, jossa ollaan sekä PISA-tuloksissa että elämäntyytyväisyydessä maailman viiden parhaan joukossa. Ja viimeisenä sitä, että lapset oppivat leikinomaisesti seitsemään ikävuoteen asti ja silti (tai juuri sen ansiosta!) oppimistulokset ovat hyvät. Go suomalainen varhaiskasvatus!
2. Roihusten uusi perheenjäsen Roope. Meillä Kipinäkeskuksessa on ollut suuri ilo työskennellä yhdessä IBM:n Watson-guru Sandra Calvo Martinezin kanssa. Sandran tiimi on pohtinut yhdessä, miten tekoälyä voisi hyödyntää Roihusten perheen kaltaisen tuotteen jatkokehittämisessä. Sandra esitteli IBM:n esityksessä demona Kipinäkeskuksen Roihusia ja esille putkahti ilahduttava Roope-robotti, joka toivottavasti nähdään neljännessä Roihusten perheen tuotteessa.
3. Kuvakommunikoinnin juurilla. Ennen varsinaista British Museum -seminaaria meillä oli mahdollisuus kierrellä museossa näyttelyihin tutustuen, ja minä eksyin Egyptin historiaa käsittelevälle osastolle. Jos joku vielä empii, että onko kuvakommunikoinnista oikeasti hyötyä, niin heille voi sanoa, että jo sivistyksen kehdossa Egyptissä muinaisina aikoina ymmärrettiin kuvakommunikoinnin voima!
4. Robotteja, tekoälyä ja vielä robotteja. Roihusten roboteista päästäänkin robotiikkaan yleensä. BETT-messut olivat täynnä erilaisia, näköisiä, kokoisia robotteja, joita lapset pystyvät ohjelmoimaan pienistä nassikoista pitkälle teini-ikään asti. Samoin tekoäly oli erittäin vahvasti esillä. Kumpikaan ei vielä ole ihan puheterapeutin tai varhaiskasvattajan peruskauraa, mutta näihin pitää ehdottomasti tutustua jatkossa enemmän.
5. Yhteiskehittämisen merkitys. Viimeisenä matkapäivänä pidimme yhdessä työpajan teemana Tulevaisuuden älykkäät oppimisympäristöt. Mukana oli sekä julkisen että yksityisen sektorin ihmisiä, kaikki yhdessä miettimässä, miten oppimisesta voitaisiin tehdä vielä mielekkäämpää, tehokkaampaa ja hauskempaa. Työpajassa korostui kuinka tärkeää on, että näitä asioita suunnitellaan ja kehitetään yhdessä, jotta löydetään uusia innovatiivisia ratkaisuja niihin todellisiin haasteisiin, joita kentällä on.
6. Appeista ja ohjelmista on paljon apua, mutta ne eivät ole automaattinen ratkaisu kaikkeen. Messuja kierrellessä tuli jopa hieman ahdistunut olo. Tuntui, että softaa ja appia oli tehty jokaiseen mahdolliseen opetuspuolella esiintyvään ongelmaan. Minulle jopa sanottiin, että ”In education, if it doesn’t have technology it doesn’t exist.” Kieli on kuitenkin eri juttu! Kieli opitaan yhdessä taitavamman kielen puhujan kanssa, yhdessä jutellen, touhuten, leikkien, virheistä oppien, aidoissa tilanteissa – moni digitaalinen ratkaisu voi tietenkin tässä tukea, mutta ei korvata aitoa vuorovaikutusta. Mielessä alkoikin hahmottua ajatus, että seuraaville Edutech-messuille osallistuessamme Kipinäkeskuksen osaston seinällä lukee isolla ”Kieli opitaan ihmisiltä, ei tekniikalta :)”
7. AAC-voimaa Israelista. BETT-messujen yhteydessä on todella hyvä messuohjelma, jossa on paljon erinomaisia puhujia. Itse en monellekaan luennolle ehtinyt, mutta suosikikseni nousi ehdottomasti Noa Nitzan pitämä luento ”Using and developing tech solutions for students with SEN”. AAC-ratkaisut korostuivat ihanasti läpi luennon, joten kannattaapa käydä tutustumassa Techonology Center Beit Issie Shapiron blogiin.
8. Kunnon roihu! Loppukevennykseksi vielä hieman epäonnistuneen kokkimme taidonnäyte. Tässä sitä näkee kuinka helposti pienestä kipinästä syntyy iso roihu 😀
Terkuin Iina
