Tekstin lopusta löydät linkit kipinäkeskuksen kommunikoinnin apuvälineet Suomessa -webinaarisarjaan!
Lataa nettisivujen ilmaismateriaalipankista yksilöllistämisen ABC -lomake ja ohjeistus!
Jokaisella on oikeus ilmaista itseään, mielipiteitään ja ajatuksiaan sekä tulla ymmärretyksi niillä ilmaisun keinoilla, joita hänellä on. Tämä pätee, vaikka kyky tuottaa tai ymmärtää puhetta ei vastaisi omia kommunikointitarpeita. Mitä lähipiiri voi tehdä, kun huoli kommunikointitaidoista herää? Miten kommunikoinnin apuvälineen* saa ja mitä niiden yksilöllistäminen tarkoittaa?
(*)Apuvälineitä on eri arjen toimintojen helpottamiseksi ja mahdollistamiseksi, mm. pukeutumiseen ja liikkumiseen. Tässä tekstissä viitataan kuitenkin aina kommunikoinnin apuvälineisiin ja niitä koskevaan apuvälineprosessiin.
Puhetta tukevien tai sitä korvaavien menetelmien (AAC-keinojen) käyttämisestä voivat hyötyä kaikki. Yksinkertaisimpia AAC-keinoja ovat eleet ja ilmeet, joita moni käyttää luontevasti ja huomaamattaan. Kommunikointi voi tapahtua myös symboleilla tai merkeillä, kuten kuvilla ja tukiviittomilla. Näiden keinojen käyttö korostaa avainsanoja, mikä helpottaa lauseiden muodostamista. Visuaalisen vihjeen käyttäminen myös hidastaa puhetta ja selkeämpi rytmi helpottaa puheen ymmärtämistä, uuden oppimista ja muistamista. Kuvapohjaisia apuvälineitä ovat esimerkiksi kommunikointitaulustot ja -kansiot. Käytössä on myös monia muita apuvälineitä, kuten puhelaitteita ja kommunikointisovelluksia. Lisätietoa yleisimmistä kommunikoinnin apuvälineistä löydät tässä blogissa alaotsikon ”Erilaisia kommunikoinnin apuvälineitä” alta.
AAC-keinojen käyttötarve voi olla väliaikainen tai pitkäkestoinen. Tarve voi olla ilmeinen syntymästä lähtien tai ilmaantua kehityksen myötä. AAC-keinoista hyötyvät erityisesti lapset ja aikuiset, joilla on viivästynyt tai poikkeava kielen kehitys, puhemotoriikan tai toiminnanohjauksen haasteita, autisminkirjon oireita, kehitys- tai liikuntavamma tai jotka opettelevat suomea toisena kielenään. Apuvälineiden käyttö mahdollistaa heille tasavertaisemman osallistumisen eri ympäristöissä.
Kommunikointiapuvälineen hankinnan ajankohta määräytyy pitkälti taustalla olevan syyn mukaan. Mikäli lapsi ei 2-vuotiaana tuota puhetta, kuvat on syytä ottaa puheen ymmärtämisen ja puheilmaisun tueksi viiveettä. Jos tiedetään, että diagnoosin takia on kohonnut riski kommunikoinnin ja kielen kehityksen haasteisiin, AAC-keinojen käyttöönotossa ei saisi aikailla.
Apuvälinearviot ja käytön harjoittelu on tärkeää aloittaa mahdollisimman varhain, jotta ehkäistään syrjäytymistä ja haastavaa käyttäytymistä sekä lisätään oppimismahdollisuuksia. Kun huomaa tulevansa ymmärretyksi puutteellisista taidoistaan huolimatta, innostuu kommunikoimaan rohkeammin ja harjoittelemaan vuorovaikutustaitoja.
Apuvälinepalveluiden lähtökohtana on apuvälineen käyttäjän, hänen lähipiirinsä ja ammattihenkilön yhdessä toteama tarve. Sopivan kommunikointikeinon ja oikeiden apuvälineiden löytäminen edellyttää apuvälineen käyttäjän tarpeista lähtevää kommunikoinnin arviointia. Suomessa kommunikoinnin apuvälinearvioita tekevät ensisijaisesti puheterapeutit.
Kun huoli lapsen kommunikointitaidoista kotona, päivähoidossa tai muussa toiminnassa herää, puheterapeutin arvioon voi päästä kahta eri väylää. Mikäli lapsi käy jo puheterapiassa, mahdollisesta apuvälineen tarpeesta voi keskustella suoraan oman terapeutin kanssaan.
Jos lapsella ei ole puheterapiakontaktia, otetaan yhteys kotipaikkakunnan terveyskeskukseen tai neuvolaan, josta saa tarvittaessa lähetteen kunnalliselle puheterapeutille. Puheterapeutilta perhe saa tukea ja materiaalia haasteiden selvittämiseen ja tietoa erilaisista kommunikointikeinoista.
Jotta apuvälinepalvelujen piiriin pääsee, tarvitaan kirjallinen lähete puheterapeutilta, lääkäriltä, opettajalta tai muulta sote-alan ammattilaiselta.
Lähetteessä kuvataan apuvälineen tarvitsijan toimintakykyä ja vuorovaikutus-, kielellisiä, kognitiivisia ja motorisia taitoja sekä näiden haasteita. Yksilöllinen tarvekuvaus voi sisältää esimerkkejä tilanteista, joissa itsensä ilmaiseminen tai muiden ymmärtäminen on vaikeaa. Puheterapeutin suositus on tärkeä osa lähetettä ja apuväline voidaan tietyissä tapauksissa luovuttaa suosituksen perusteella ilman erillistä arviointikäyntiä apuvälinekeskuksessa. Lisäksi lähetteeseen kirjataan mahdolliset diagnoosit ja muiden hoitoketjussa mukana olevien terapeuttien lausuntoja. Koska elämäntilanne ja elinympäristö voivat asettaa vaatimuksia ja rajoituksia apuvälineelle, toivotaan, että lähetteeseen kirjattaisiin myös kodin, päiväkodin, koulun tai muun toimintaympäristön näkemys keinosta, joka voisi tukea osallistumista.
Apuvälinepalvelujen järjestämisessä on alueellisia eroja mutta asuinkunnasta riippumatta ne tulee järjestää joustavasti ja tasapuolisesti, jotta oikea-aikainen, yksilöllinen arviointi on mahdollista. Koko prosessi on apuvälineen käyttäjälle ja hänen perheelleen maksuton. Lisätietoa saa neuvolasta ja neuvontaa voi pyytää myös kommunikoinnin apuvälinepalveluihin erikoistuneilta Tikoteekeilta ja erikoissairaanhoidon yksiköistä. Yksinkertaistettuna kommunikoinnin apuvälineprosessi etenee alla esitetyn kaaviokuvan tavoin.
AAC-keinot ja täten myös apuvälineet tulee valita niiden käyttäjän kielellisen kehitystason ja toimintakyvyn mukaisesti. Apuvälineen valintaan vaikuttavat sekä käyttäjän että hänen lähiympäristönsä tarpeet, resurssit ja taitotaso. Myös kaikkien osapuolten motivaatio, mieltymykset ja valmiudet on syytä huomioida. Tarpeet voivat vaihdella hyvinkin paljon esimerkiksi valmiuksissa ja toiveissa hyödyntää sähköistä viestintää ja tietoteknisiä laitteita.
Sopivan välineen löytäminen vaatii myös laitteelta edellytettävien ominaisuuksien pohtimista. Osa valintaan vaikuttavista tekijöistä on saatettu kirjata ylös jo tarvearvion yhteydessä. Viimeistään nyt on hyvä pitää mielessä kommunikointilaitteen koko ja liikuteltavuus sekä sen kiinnitys- ja kuljetusmahdollisuudet. Valinnassa huomioidaan myös se, minkä laajuisena kyseinen väline palvelee käyttäjäänsä parhaiten. Esimerkiksi puhelaitteella voi mallista riippuen kommunikoida yksi tai useampi viesti kerrallaan. Samaten kommunikointikansioissa ja -taulustoissa yhdellä sivulla olevien merkkien määrä vaihtelee.
Apuväline valitaan aina yhteistyössä lähiympäristön kanssa, sillä lähtökohtaisesti kyse on keinosta, jolla pyritään helpottamaan kommunikointia puolin ja toisin. Uuden välineen käytön opettelu vaatii lähiympäristön tukea ja mallitusta. Lisäksi lähiympäristö osallistuu apuvälineen käytölle asetettavien tavoitteiden suunnitteluun. Tavoitteisiin voi vaikuttaa myös se, millä aikavälillä apuvälineen tarpeen ennakoidaan muuttuvan.
Yksilöllistämisellä tarkoitetaan muokkauksia ja valintoja, joita henkilökohtaiseen kommunikoinnin apuvälineeseen tehdään, jotta se sopisi käyttäjälleen parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi Kipinäkeskuksen kommunikointikansioiden ja -taulustojen kohdalla tämä tarkoittaa sanaston yksilöllistämistä aihepiirivalinnoilla. Muun muassa jutut ja puuhat –kategorian sivut pääsee valitsemaan kiinnostuksensa mukaisesti. Lisäksi valittavana on päiväkotiin, kouluun ja nuorille sekä aikuisille suunnatut sanastot. Näin varmistetaan se, että käyttäjälle tärkeät merkit ja tuttujen ihmisten valokuvat ovat helposti löydettävissä.
AAC-keinon käyttö yleistyy helpommin eri ympäristöihin, kun sen yksilöllistäminen on tehty huolella. Hyvin toteutettu yksilöllistäminen onkin vähintään yhtä tärkeää kuin itse kommunikoinnin apuvälineen valinta. Ennen apuvälineen hankintaa varmistetaan, että väline on sisällöllisesti käyttäjälleen toimiva ja sen yksilöllistäminen on tehty koko elinympäristö huomioiden. Oikein valituilla ja hyvin yksilöllistetyillä kommunikoinnin apuvälineillä voidaan tukea itsenäistä kommunikointia ja kokonaisvaltaista toimintakykyä.
Apuvälineen yksilöllistämiseen voidaan käyttää yksilöllistämislomaketta, joka auttaa pohtimaan tärkeitä sanoja, joita lisätään kuvina kansioon tai taulustoon. Jos yksilöllistämisen avuksi ei ole saatavilla valmista lomaketta, sanavalintoja voi suunnitella tukikysymysten avulla. Näin saadaan parempi käsitys aihepiireistä ja asioista, joita apuvälineessä olisi hyvä olla. Asioista pitää pystyä myös kieltäytymään sanomalla ”ei” ja ”en halua”. Apuvälineen käyttäjälle ja hänen läheisilleen esitettäviä tukikysymyksiä ovat esimerkiksi:
Kipinäkeskuksen nettisivujen ilmaismateriaalipankista voi nyt ladata Yksilöllistämisen ABC -lomakkeen, joka sisältää ohjeita yksilöllistämiseen sekä yksilöllistämislomakkeen. Kurkkaa lomake täältä. Lomakkeessa on konkreettisia vinkkejä siihen, miten yksilöllistäminen tehdään ja miten lähiympäristö voi osallistua apuvälineen yksilöllistämiseen sekä sen päivittämiseen.
Käyttäjä ja lähiympäristö tarvitsevat perehdytystä ja tukea, jotta apuvälineen käytöstä voi tulla mielekästä ja rutiininomaista. Jotta AAC-keinot voivat yleistyä eri ympäristöihin, niitä on myös ohjattava käyttämään. Ohjauksessa lähiympäristö pääsee harjoittelemaan mallin antamista, jotta he itse pystyvät mallittamaan apuvälineen käyttämistä. Lisäksi voidaan pohtia, minkälaisissa tilanteissa apuväline on helpoin ottaa osaksi arkea ja mistä harjoittelu kannattaa aloittaa.
Ohjauksen tulisi alkaa jo apuvälineen luovutuksen yhteydessä. Puheterapeutilta saatua perehdytystä voidaan täydentää sopeutumisvalmennuksen kommunikaatio-opetuksessa ja -ohjauksessa. AAC-asiantuntijat saattavat hyödyntää ohjauksessaan myös Kipinäkeskuksen Hehku-valmennusta, jossa on panostettu harjoittelun motivoimiseen. Hehkuun voi tutustua täällä.
Mitä pidempikestoista ohjaus on, sitä vaikuttavampaa siitä tulee, sillä uuden oppimiselle on enemmän aikaa. Pidempi ajanjakso voi mahdollistaa käynnit arkiympäristöön, jolloin apuvälineen käyttöä voidaan ideoida ja suunnitella entistä realistisemmin. Näin sekä käyttäjän että läheisten on helpompi sitoutua apuvälineen käyttämiseen ja ylläpitoon. Hyvin toteutettu ohjaus ja ahkera harjoitteleminen lisäävät osallistumis- ja vuorovaikutusmahdollisuuksia.
Sopivan keinon löydyttyä apuvälineen käyttöä tulee harjoitella säännöllisesti. Näin sanavarasto kasvaa ja opitaan hahmottamaan, miten kommunikointi rakentuu. Harjoittelu kannattaa aloittaa haastavien toiminnanohjaustilanteiden sijaan helpoista, valmiiksi motivoivista tilanteista, joissa onnistuminen on palkitsevaa. Tilanteiden valinta on aina yksilöllistä. Toisille siirtymätilanteet ja sen yhteydessä tehtävä pukeutuminen voi sujua helposti, kun taas toisille se on vaikeaa. Ei myöskään ole poissuljettua, että harjoittelussa hyödynnetään eri keinojen yhdistelmää, kuten kuvia ja tukiviittomia. Näin kommunikointia saadaan tuettua laaja-alaisesti ja kommunikoitavan pääsee valitsemaan. Harjoittelussa voi hyödyntää myös hassuttelua. Kukapa lapsi ei ilahtuisi saadessaan ohjeistaa vanhemman pukemaan kengät käsiin ja hanskat jalkoihin.
Kun AAC-keinon ja apuvälineen käyttöä vasta harjoitellaan, ”vähemmän voi olla enemmän”: esimerkiksi irtokuvien määrää kotona kannattaa lisätä sitä mukaa, kun edelliset kuvat ovat tulleet tutuiksi ja niiden käyttö jo luonnistuu. On silti tärkeää varmistaa, että valmiiksi suppeat kommunikointimahdollisuudet eivät supistu entisestään.
Huolellinen seuranta on tärkeää, jotta voidaan huomata apuvälineen käyttöön ja toimivuuteen vaikuttavat muutokset toimintakyvyssä ja lähiympäristön arjessa. Joskus tarpeet muuttuvat nopeastikin. Muutoksiin reagoiminen on tehtävä oikea-aikaisesti esimerkiksi antamalla lisäohjausta tai päivittämällä apuvälineen sanastoa. Sanaston päivittämistä voi tehdä kuka tahansa apuvälineen käyttäjän lähiympäristössä toimiva aikuinen. Puuttuvia sanoja voi kirjoittaa esimerkiksi muistilapulle tai Kipinäkeskuksen kansioissa myös kansioiden lopussa oleviin listoihin.
Laajempaan apuvälineen siirtyminen on helpompaa, jos AAC-keinoja, kuten irtokuvia, on käytetty pienestä pitäen. Näin on kehittynyt orastavia taitoja lauseiden muodostamiseksi. Vaativampaan apuvälineeseen siirtyminen on kuitenkin aina yhteispäätös, sillä onnistunut apuvälineratkaisu edellyttää yhteistyötä apuvälineen käyttäjän, hänen lähipiirinsä ja AAC-asiantuntijoiden kanssa.
Monet kommunikoinnin apuvälineet ovat pitkäikäisiä ja ne voivat olla samalla käyttäjällä useita vuosia. Apuvälineen luovutuksen yhteydessä on yleensä sovittu, kuka huolehtii apuvälineen ylläpidosta, sisällöllisestä päivittämisestä ja sen palauttamiskäytännöistä. Ongelmatilanteissa voi kääntyä apuvälineen luovuttaneen tahon puoleen, joka vastaa apuvälineen huolto- ja korjaustoimenpiteistä.
Kommunikoinnin apuvälinevalikoima on niin laaja, että jokaiselle, jolla täyttyvät edellytykset apuvälineen käytölle, on löydettävissä jokin apukeino. Tavallisimpia apuvälineitä ovat apuvälinekeskusten omat, yksilölliset kuvamateriaalit, kuten toiminta- ja leikkitaulut, sekä kommunikointikansiot ja -taulustot. Kommunikointikansioista yleisimmin käytössä ovat Kipinäkeskuksen Kipinä-, Liekki- ja Roihu-kansiot , Valterin AACi-kansiot sekä Papunetin kansiot. Yleisimpiä suomen kielen kielioppisääntöjen mukaan taivuttavia kommunikointitaulustoja ja -ohjelmia puolestaan ovat Kipinäkeskuksen Liekki-, Roihu-, Välke- ja Kipinä-taulustot sekä Valterin AACi-sovellukset. Puhelaiteita, kuten Step-by-Step ja BIGmack-laitteita, on käytössä nykyään vähemmän, sillä esimerkiksi älylaitteille ladattavat kommunikointiohjelmat ja -sovellukset, kuten GoTalk Now, ovat yleistyneet. Lisäksi apuvälinekeskuksilta ja Kehitysvammaliitolta on saatavissa yksilöllistä materiaalia, kuten ensikansioita ja katsekehikkomateriaaleja, jotka on suunniteltu käyttäjille, joiden kommunikointitaidot ovat vielä varhaisella tasolla.
Vasemmalla kommunikointitaulusto Roihu. Keskellä puhelaite LITTLE Step-by-Step.
Oikealla kommunikointikansio Liekki pienryhmän käytössä.
AAC-keinojen käytön voi aloittaa yksittäisistä kuvista tai lausetasoisesti. Irtokuvien käyttämien tukee valmiuksia siirtyä avainsanakansioihin ja kommunikointitauluihin. Avainsanakansiot toimivat hyvin kuvakommunikoinnin aloitusvaiheessa, koska niiden avulla voi harjoitella kuvanvaihtoa, nimeämistä, pyytämistä ja kuvan kommunikatiivisen merkityksen sisäistämistä. Kommunikointitauluun saa sen sijaan koottua tiiviin sanaston yhteen tilanteeseen tai tiettyyn aiheeseen liittyen. Kätevä ja pienikokoinen kommunikointitaulu kulkee mukana ja sen voi sijoittaa sinne, missä toimintaa tehdään. Kommunikointitaulu mahdollistaa myös lausetasoisen mallittamisen mutta on huomioitava, että taulun sanasto on rajallinen. Kommunikointitaulukokoelmia löytyy myös valmiina, kuten Kipinäkeskuksen Salama-kansio.
Vasemmalla ystävänpäiväteemainen kommunikointitaulu. Oikealla Salama-kansio lapsiryhmän käytössä.
Laajemmat kansiot ja taulustot ovat sanastoltaan monipuolisia ja mahdollistavat kommunikoinnin eri aiheista. Hyvin yksilöllistettyinä ne suovat käyttäjälleen parhaat edellytykset itsenäiseen kommunikointiin. Apuvälineiden käytössä, kuten myös siinä suositaanko kommunikointikansioita vai -taulustoja, on alueellisia eroja. Kaikissa apuvälineissä on kuitenkin pohjimmiltaan sama idea: viesti välitetään kuvien, symbolien tai kirjoitetun tekstin kautta vastaanottajalle.
AAC-keinojen käyttäminen ei koskaan hidasta tai estä puheen ja kielen kehitystä vaan päinvastoin edistää ja tukee sitä. AAC-keinojen käytöllä voidaan vahvistaa tyypillisesti etenevää kielen kehitystä, mutta niiden käyttöönotolla on erityisen suuri merkitys silloin, kun herää epäily puheen ja kielen kehityksen pulmista. Neuvolakäynnit ovat luonteva paikka tuoda esiin lapsen kommunikointiin liittyvät huolet, kuten puheen epäselvyys tai vähäinen sanavarasto. Mikäli huoli herää akuutisti, yhteys hoitavaan tahoon on syytä ottaa pikimmiten. Näin varmistetaan se, että kommunikointiyritysten tuloksena ei ole vain kiukkua ja harmistusta, vaan kehittyvien taitojen tueksi löydetään taitotasoon nähden sopivat työkalut.
Onnistuneet vuorovaikutuskokemukset AAC-menetelmien avulla lisäävät apuvälineen käyttäjän ja hänen lähipiirinsä motivaatiota yhdessä tekemiseen ja uuden oppimiseen. Koska arjen kommunikointi on yhteistyötä, on tärkeää, että taitojen harjoitteluun sitoudutaan yhdessä. Kun asiat saavat nimen kuvan tai viittoman muodossa, niistä voidaan keskustella yhteisellä kielellä ja ”ajattelun kieli” kehittyy.
Linkit Kipinäkeskuksen kommunikoinnin apuvälineet Suomessa -webinaarisarjaan:
1) Kommunikoinnin apuvälineet Suomessa – Kommunikoinnin apuvälineen hankinta ja käyttöönottoprosessi
https://youtu.be/xS9tSM4aYck
2) Kommunikoinnin apuvälineet Suomessa – Mitä kommunikoinnin apuvälineitä Suomessa on käytössä?
https://youtu.be/shDlx9hTg_k
